Wauu..! |
Parkanoon,
Parkanoon…
Jälleen oltiin keikkamatkalla, ja kuinkas muutenkaan kuin
Parkanon suuntaan Käenkosken lavalle. Oman (tarkan) merkkausteni mukaan tämän iltainen
Käenkosken keikka oli pelkästään jo Annelin osalta neljästoista ja toiset
tyttäret vielä siihen päälle, joten paikka alkaa pikkuhiljaa käydä tutuksi! Tällä kertaa olin vaihteeksi liikkeellä yksin,
mutta en niin sanotusti aivan tyhjin käsin matkassa… pitihän Annelille
vaihteeksi tuliaisia viedä, mutta siitä lisää tään tarinani päätteeksi… :-))Anneli oli saanut keikka seurakseen "touhuntyttö" siskonsa, ja aina niin kivan Annen sekä tietysti myös ikinuoren äiti Tarjan. Anne oli viettämässä vaihteeksi vapaa-iltaa, ja mikäpä oli vietäessä siskonsa reippaasti tahdittaessa, kun noita tanssiin hakijoitakin tuntui piisaavan. Makeeta herkkua monelle Anne fanille! :-)) Ja kerkesipä Anne vielä siinä ohessa laitella siskolleen kuvissakin näkyvän hauskan niskanutturan... jess!
Annen oma orkesteri Mistral oli puolestaan Anittan mukana keikailemassa Nuijamiesten lavalla, kaukana tuolla Oulun seudulla asti.
”voi
vitsi, ihanaa”…
Annelin vuoro oli tulla lavalle jossakin yhdentoista kieppeillä, kun toisena illan esiintyjä ollut suurella volyymilla soittanut Bohemia-yhtye lopetti illan toisen settinsä... Iloisesti lavalle astellut suosikkimme aloitti
osuutensa sillä viimeisimmällä sinkullaan ”planeetat kohdallaan”. Juuri kuin
Anneli oli päättänyt tään eka kappaleensa, yleisön joukosta kuului, ”me tykätään susta”,
ja tämä huudahdus tuli ainakin sen pari kertaa… ”voi vitsi, ihanaa…”, virkkoi Anneli, ja samalla aivan
kuin huokaisten! :-))
Ei tämä vielä nyt siihen jäänyt, vaan Anneli sai lisäksi
tittelikseen, ”sää olet pohjanmaan kaunein nainen”. Anneli tottakait täänkin
hyvin kuuli, ja omasta mielestä jopa noihin vuolaisiin kehuihin jopa punastui,
toteamalla vielä, ”mää en tiedä tuosta mitään”! Minä kyllä luulen että se puna Annelin poskilla
johtui mieluummin paikan punasävyisistä valiosta, tai ehkäpä sitten tuosta Annelin nätistä punahehkuisesta mekosta… ;-))
Annelin eka setillä kuulimme lisäksi muun muassa
kappaleet ”suojaan”, ”ihoissa on virtaa”, ”ne na na na” sekä viimeisimmän levyt
mainiot kappaleet ”soitat ilmakitaraa” sekä ”seitsemäs taivas”.
Myös nämä tutut
humpat kuulimme, kuten tään ”kaksi kolpakkoa”, ja tällä kertaa ei noita
kolpakkojen määriä arvuuteltu vaan Anneli sanoi kuinka mennään. Näin se menee, nää kaksi kolpakkoa jaettiin
meille Martin kanssa kahteen pekkaan, eli yksi kummaleikin… näin on ei tässä muu
auta, kun kerta Anneli on sen näin päättänyt! ;-))
No, itseasiassa tällä kertaa tuo kahvikin piisaa kun autolla liikkeellä kerta ollaan!
Toiselle
setille…No, itseasiassa tällä kertaa tuo kahvikin piisaa kun autolla liikkeellä kerta ollaan!
Toinen setti aloitettiin reippaasti hauskalla emäntä laululla, ”et saa musta emäntää”, joka sai parikseen kappaleen ”liian pitkä matka kotiin”. "No mulla on ainakin tuota kotimatkaa tällä erää sellaiset 180 kilometriä, mutta Anneli sentään pääsee kotia jo puolessa tunnissa… eli ei ole liian pitkä matka kotiin. Tasan ei käy näemmä nämä onnen lahjat ainakaan tällä kertaa noiden matkojen suhteen, ja titteli pohjanmaan kauneinkin vielä!" :-))) No jooo, höpinät sikseen… vaikka en tuotsta tittelistä kyllä pahemmin vastaan väittele, kyll' kelepoo... :-))
Mutta jos palattaisiin jälleen tuohon illan varsinaiseen asiaan ja Annelin keikkaan näiden matka juttujen jälkeen… näiden jo edellä mainittujen kappaleiden lisäksi saimme kuultavaksi Annelin rempseinä tulkintoina monen monta vauhti piisiä. Joista voisi mainita muun muassa kappaleet kuten, keikka ystävilleni Riitalle ja Ilulle osoitettu ”don’t cry for louie”, sekä tämän lisäksi kappaleet ”luihin ja ytimin”, hullu yö”, ”let's twist again”, tanssin päivät, tanssin yöt” sekä sitten muutaman keikan jälkeen vanha tuttu kappale ”mennen tullen”…
Keikan päätteeksi encorena kuulimme lisäksi niin ikään pari vauhdikasta kappaletta, ” great bals of fire” sekä koko keikkamme viimeisimpänä kappaleen ”saappaat ampuu lujaa”…
A3 kokoa ja 38 -sivua Annelin keikkakuvia... |
Niistä
tuliaisista…
Palatkaamme noihin jo aiemmin mainitsemiini tuliaisiin. Tuliaisina vein Annelille, yllätys, yllätys valokuvia, kuinkas muutenkaan, jatkoksi hänen kattavaan
omaan kuva-albumiinsa. Tällä kertaa noita kuvia oli kertynyt aina tuolta viime vuoden puolelta asti. Kun nuo tuliaiseni Annelille ojentelin, kiitosten
ja lämpöisen halin lisäksi Anneli meinasi, itseirooniseti, taidon jonka Anneli kyllä hyvin
taitaa… no, jääkööt nyt tämä Annelin veikeä toteamus tässä kertomatta… Anneli on
Anneli! :-DDD
Reipas urhea keikkaystäväni karaoken parissa... jee! |
Tapsukka :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti