Olen sanaton…
Vaikka tuon yllä olevan otsikon mukaan jäinkin sanattomaksi illan keikasta, jotain sentään meinasin siitä tähän raapustella. Joten tuumasta toimeen. Tapasin Annelin jo ennen keikkaa lavan kupeella,
jolloin sain myös annetuksi Annelille luettavaksi mukanani tuoman
Syviksen 60 – vuotis juhlakirjan. Itse olen Syvikseltä lahjaksi saamani kirjan käynyt jo
lävitse, joten Annelille voin kirjan hyvinkin lainata luettavaksi. Tuolta tämän keikkaratinan lopusta löytyy
kuvissa kirjan teksti otsikolla ”Mattilan ilmiömäiset sisarukset”. Kun tuon kirjan
tekstin nyt esille laittelen, toivottavasti mua ei siitä tilille kuitenkaan viedä… no
ei kait!
Kukonhiekka on keikkapaikkana sieltä parhaasta päästä. Tunnelma on siellä aina hyvä ja muutoinkin kaikki on kokolailla kohdallaan... ja vielä, näin miehenä en laita ollenkaan pahakseni että tuolla ravintolan puolella vilisee monen monta näpsäkän näköistä tyttölasta tarjoilu hommien parissa... sitä vielä pari pojoa lisää!! ;-)) ;-))
Anneli - ihana ”inkkarityttö”…
Anneli saapui eka setilleen hymyä täynnä näppärät letit
vain heiluen, kirmatessaan lavalla tuossa mainiossa ”inkkarityttö” asussaan… jess! Eittämättä "inkkarityttö" Annelista tuli
mieleen vanha tuttu Disney hahmo Pocahondas! ;-))
Annelin ohjelmisto oli eilen Kukonhiekassa jälleen aivan
muuta kuin edellisillä keikoilla viime aikoina. Keikan aloitus kappaleena kuultiin kuitenkin
lähes joka kertainen tuttu ”ne na na na”, parinaan Annelin viimeisin hitti
kappale ”planeetat kohdallaan”. Seuraavana tuli niin ikään lähes joka keikalla kuultu ”suojaan”… Anneli meinaskin jo ennen ”suojaan” kappalettaan, ”se oli silloin kun olin vielä nuori, voi niitä aikoja”! Tarkoittaen tietysti jo kuusitoista kesäisenä levyttämäänsä kappaletta. Vai muka silloin kun oli vielä nuori... ;-))
Tuossa yllä tulikin jo kerrottua oli Annelilla ohjelmistossaan useita kappaleita joita harvemmin on viime aikoina keikoilla kuultu. Eka setiltä näistä vois mainita vaikkapa Annelin omalta levyltä kappaleen ”have you ever seen rain”, eli ”sataa”… ja kun tuonne ulos samaan aikan kurkkasi, totta on, pikkaisen näkyy vettä siellä ripottavan!
Setin päätteeksi pääsimme sitten oiken kunnon rokki-musan pariin kappaleissa ”blue sude soes” sekä Bill Haleyn aikoinaan levyttämä ”rock around the clock”…
Jälleen se kuuluisa mopo…
Vielä vois kertoo tuosta eka
setin ajasta ja kuvaamisesta. Tapanani on ollut kuvata oikeastaan vain eka setin aikana,
ja rauhoittua toisella setillä nauttimaan illan keikasta täysin siemauksin... Mutta tällä kertaa
tais Tapsukalla se kuuluisa mopo karata käsistä kun tuota kuva -otosten määrää kattoo,..
mutta kun se kuvaaminen on niin kivaa, ja kuvaamis malli siellä lavalla… no arvaatte kyllä!
:-))
Mitä onkaan Annelissa menetetty…
Kolmevarttisen tauon jälkeen
päästettiin mainio ”inkkarityttömme” Anneli jälleen luteille viihdyttämään paikalle rientänyttä runsasta yleisöään. ”Tällä kertaa aloitetaan
vähän rauhallisemmalla kappaleella”, kertoi Anneli aiotuista
aloituskappaleistaan. Todella tunteikkaasti ja
kauniisti kuulimme Annelin tulkitsemana vanhan klassikon ”nousevan auringon
talon”. On se hienoo kuunneltavaa kun Anneli pistää lavalla parastaan, laulu,
ilmeet, tunne mukana, jne… Väistämättä tulee mieleen että minkä kokonaisvaltaisen
estraditaiteilijan, näyttelijän ovat teatterit Annelissa menettäneet… aivan
kaikki olisi kunnossa vaikka mihin! Mutta, mutta on meidän onni että Anneli on
valinnut nämä tanssipaikat omakseen… täällä me tykäämme käydä :-))
Nostalgiaa…
”Nousevan auringon talon”
parina kuultiin Topin kappale ”luotu lähtemään”, sekä näiden rauhallisempien
kappaleiden perään oman levyn piisi ”soitat ilmakitaraa”. Seuraavaksi tuli
jälleen yksi harvemmin nykyisin kuulluista kappaleista, ja samalla sitä reippaan basistimme
mieli musaa. Jos ja kun on tuohon Annelimme uskomista, no mikä ettei! Tuo
kyseinen kappale ”kellohame heilahtaa” tuo eittämättä myös ihania muistuja
tuolta vuosien takaa Annelin keikkojeni alku-ajoilta… tää on jo nostalgiaa… wauu! :-)) |
| Annelista saisimme näpsäkän rumpalin, saas nähdä! ;-)) |
”Valssi rantakoivun alla kuuluu suomen kesään”…
Seuraavana olivat vuorossa valssit.
Anneli totesi ennen tulevaa kappalettaan rantakoivun alla, ”valssi
rantakoivun alla, kuuluu ehdottomsti suomen kesään”, juuri näin! Toisena
valssina kuulimme Annelin kotiseudun, ”Karvian oman kappalen”, ilta Skanssiassa”!
Täytyy vielä sanoa että, taasen kyllä Annelin ja vipin tulkinta erottui edukseen, miten
kuitakin kappaleita voidaan tyylillä esittää. Valssit soi kauniisti aina nättiä
laulantaa myöten… aina ei tarvitse vetää täysillä. Tuohon vois vielä
lisätä että omaan muistilunttiin olin kirjoittanut tähän kohtaan, kaunista,
kaunista! Tämä on mielestäni yksi niistä sekoista joka erottaa osaltaan parhaat
esiintyjät, kuin eilenkin, hyvä Anneli, hyvä Vippi! Puhumattakoon niistä "vanhoista jarrruista" jotka hoitaa osuuttaan playbackina... :-))
”Kaikki hyvin äiti”…
Vauhdikkaimmilla kappaleilla
jatkettiin keikan päätteeksi, kuten on yleensä tahtoo olla tapana. Saimme kuultavaksi muun
muassa kappaleen, näin suomeksi kerrotun ”kaikki hyvin äiti”. ”Eipähän äidin
tartte heti soitella miten menee… no ei vai”, jotenkin tähän tyyliin Annelin vitsaili
kappaleestaan, kun äitikin oli sopivasti mukana keikalla. ;-))
Annelin äidilleen kertoman
perään kuulimme viimeisenä kappaleena ennen noita encore piisejä maan mainion kotiin
meno kappaleen ”liian pitkä matka kotiin”. Vaikkakin tällä erää Tapsukalla on
jotakuinkin vain tunnin matka kotiin, ei ollenkaan paha!
Voimakkaiden abloodien vauhdittamana Anneli suorastaan kirmaisi
lavalle parille encore kappaleelle. Encore piiseinä kulimme uuden levyn vauhdikkaat
kappaleet ”luihin ja ytimiin” sekä Annelin uusimman levyn nimikko kappaleen ”seitsemäs
taivas”. Kappaleen jonka jälkeen Anneli kuin pikkaisen anteeksi pyydellen, ”nyt
lopetettiin vähän surulliseen kappaleeseen”… Anneli kiitti lopuksi yleisöään,
ajelkaa turvallisesti kotiin, kiitos! :-))
Nauttia ja muistella…
Jälleen jäi keikasta hyvä mieli,
ja oli kiva ajella kotiin… hissukseen, nauttia ja muistella vielä illan
ihanaa keikkaa kauniissa öisessä suvi maisemissa. Muuten, näkisittepä vielä miten on
kotiin matkaajalla hymy vieläkin huulilla illan keikkaa muistellessa...  |
| Syviksen juhlakirja. Alla olevat tekstit kannattaa klikata niin tekstit saa suuremiksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti