Edellisviikonvaihteen Syksyn Sävel – kisasta on pikkuhiljaa päästy laskeutumaan ”normaaliin” päiväjärjestykseen. Kisa oli kokonaisuutena hieno kokemus, saimme olla paikan päällä Annelia kannustamassa… ja ennen kaikkea mieleen on jäänyt Annelin esiintyminen tyylillä ja taidolla, olimme tyylikkäästä Annelista ylpeitä, Anneli olit meidän tähtemme! :-))
Kuten kerrottu viikko on kulunut edellisestä keikasta Syksyn Sävelessä, joten reissun päälle tekee jo kummasti mieli. Tällä kertaa kutsuu Annelin keikka
Ikaalisissa. Pimeä ja märkä tie sekä muutama vesitippa ei matkaa juurikaan
haitannut kun suuntasin kohti keikkaa ja Ikaalisten Kylpylää… eikun pikku Mersun nokka
kohti Tamperetta ja sieltä suunta kohti Ikaalista. Kylpylä oli tupaten täynnä
tanssi – ja pikkujoulu kansaa, jotka jaksoivat bailata lavan täydeltä aina
valomerkkiin asti…
”Täällä on paljon tuttuja”…
Vippi aloitti paikalle rientäneen runsaslukuisen pikkujouluväen
tanssittamisen kymmeneltä. Pääosin mustaan kultakoristein pukeutuneen Annelin vuoro oli astua lavalle
yhdeltätoista. Eka kappaleensa ”suojan”
jälkeen Anneli katseli parketille ilahtuneen oloisesti, ja tervehtien, ”täällä on
paljon tuttuja, enempi kuin pitkään aikaan”… liekö meidän vakio fanien lisäksi Karvian seudulta nämä Annelin
monen monet paikalla olevat tutut, ehkäpä?
Toisena kappaleena kuulimme niin ikään vanhan tutun
”liian pitkä matka kotiin” kappaleen… eipä taida tällä kertaa ainakaan Annelin osalta
olla, kun tuota matkaa on jotakuinkin kuudenkymmenen kilometrin verran sinne Annelin kotinurkille Karviaan. Ei paha! :-))
Toinen tanssikappalapari mentiin ”rakkauden muistomerkki” ja ”laivat”
kappaleiden tahdittamana. Anneli totesikin varsin osuvasti ”laivat” kappaleesta
jotenkin tähän tyyliin. ”Laivat sopiikin nyt hyvin, kun juuri palasimme muutaman
päivän risteilyltä”…Kuva yllä: Sosooo... pojat!
Ei Pekka, vaan "helppo Tarmo"…
Eka setillä kuulimme näiden lisäksi foksit, tutut humpat ”kaksi kolpakkoa” sekä toisena humppana ”auto tyttö”, Annelin kappale sanoituksena keikka ystäväämme ”helppoa Tarmoa myöten”! Jatkossa kuulimme vielä lisäksi muun muassa rumbat sekä setin päätteeksi kappaleet ”tanssin päivät, tanssin yöt” sekä ”ihoissa on virtaa”…
”Vartin
mittainen pusupaussi”…
Vartin kahvipaussin jälkeen, vai olisikohan se ollut samaten kuin, vuosien takaa erästä
artistia lainaten, ”nyt seuraa vartin mittainen pusupaussi”. No joka tapauksessa Anneli
ja pojat palasivat jälleen lavalle. Aloitus kappaleena kuulimme Annelilta
kauniin tulkinnan vanhasta ikivihreästä kappaleesta ”kuolleenlehdet”, joka sai
parikseen kappaleen ”tien kuningas, king of the road”. Seuraavassa parissa
olikin Annelilta "tiukka" neuvo kaikille paikalla olevilla naisille, ”älkää itkekö miesten tähden”.
Viitaten neuvolla tietysti tulevan kappaleensa nimeen ”don’t cry louie”! ;-))
Pilkettä
silmäkulmassa…
Seuraavana olikin hauskojen samba – rytmien vuoro. Ekana sambana tuli Annelin
oman levyn kappale ”villi varsa”… "mikähän lie noissa kappaleiden sanoissa kun
ne tahtoo Annelia, ja miksipä ei muitakin pikkaisen naurattaa, sillee pikkainen
pilke silmäkulmassa. Kans’ muuten kuunnella tää kappale levyltä tai You tubesta kyllä se vastaus sieltä löytyy!" ;-)) Toisena sambana kuulimme kappaleen ”Moliendo caffee”… 
”Sisko
peruu sen kuitenkin”…
Edellisten samba -rytmien soidessa eräs jo vähän varttuneempi
mieshenkilö tuli lavan reunalle, katsellen anovan oloisesti Annelin suuntaan, kohta Annelilta
kysäisten, ”mennäänkö naimisiin”… Sitä en oiken kuullut että mitä Anneli siihen sanoi,
mutta taispa tälle kaverille ne rukkaset jäädä… kotvan kuluttua tää kaveri poistui Annelin
edestä, pysähtyen hetkeksi kohdalleni virkkoen ”ei luvannut että mentäisi naimisiin”… mitäs minä siihen, no tulipahan siinä ainakin mieleen Annelin joskus vastaavassa
tilanteessa silloiselle kosijalle, kuin lohdutukseksi kertoma, ”ei kannata,
sisko peruu sen kuitenkin”! Tään saman kertoman kerroin hänelle. Sitä että menikö se nyt ollenkaan perille tälle kaverille, siitä ei tietoo... vaan kaveri poisti paikalta jonnekkin takavasemmalle muristen jotain
mennessään… ;-))
”The house of the rising sun”…
Ennen Annelin toisen setin päättäneitä viimeisiä valsseja
”Uralin pihlaja” sekä ”rantakoivun alla” kuulimme Annelin vakio- ohjelmistoon jo muutaman vuoden
kuuluvan hienon klassikkokappaleen tuolta vuosien takaa ”the house of the rising sun”... Tuosta kappaleesta vois kertoo pientä taustatietoo. Ehken se on jonkinmoinen ylläri, että "the house of the rising sun" on alun pitäen perinteinen kansanlaulu Yhdysvalloista. Joskin kappaleesta on useampia nimi versioita. Täällä Euroopan puolella kappaleen teki tunnetuksi ja samalla suureksi hitiksi vuonna 1964 englantilainen yhtye The Animals. Kappaleen suomennoksen ja samalla ensimmäisen suomenkielisen version kappaleesta levytti tietojeni mukaan Lasse Mårtenson.
Encorena kuulimme Annelin mainion Syksyn Sävel -kappaleen ”sun”,
sekä toisena kappaleena keikan päättänyt kappale ”juhannusyö”…
Tapsukka kiittää ja kumartaa :-))
nahkahousut<3
VastaaPoista